sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Until Dawn: Selviydytkö aamuun asti?





Voisin ensin aloittaa tämän arvostelun sillä, että miten kyseiseen peliin tutustuin. Pelihän julkaistiin jo vuoden 2015 puolella, mutta multa meni noin kaksi vuotta ennen kuin sen lopulta ostin ja pelasin. Olin jo siihen aikaan iso sellasten pelien fani, jossa pääsi vaikuttamaan itse pelin kulkuun valinnoillaan (kiitos Telltale ja Life Is Strange!). Silti jostain syystä alkuun Until Dawn ei kiinostanu mua, ei vaikka moni tubettaja/striimaaja sitä pelasi silloin. Pätkiä olin katsonut sieltä täältä ja vaikka tiesin, mikä pelissä on ideana, en vain innostunu siitä.

Sitten tuli syksy 2017 ja löysin Rami Malekin ja kun muistin, että hän esittää tässä pelissä yhtä hahmoa, siinä oli vihdoin syy ostaa kyseinen peli itselleni, vaikkakin kauhupelien pelaaminen ei oo koskaan ollu mun juttu. Mut Until Dawnista tuli heti yks mun suosikkipelini kautta aikojen.


 

TARINA

Tarina ja peli perustuu prologin ja kymmenen jakson tarinaan, jotka tapahtuvat lumisissa maisemissa, totta kai kaukana muusta maailmasta. Tarinamme alkaa sillä, kun kaksoset Beth ja Hannah katoavat ja heidän muistoansa tullaan vuosi myöhemmin muistamaan alueelle, jossa he katosiat. Mutta asiat eivät sitten menekään ihan kuin pitäisi. Tarinaa pelatessa saadaan tietää, että tapahtumapaikkaa varjostaa vanha kirous, jonka mukaan muutut verenhimoiseksi wendigoksi, jos erehdyt syömään ihmislihaa. Ja totta kai wendigot haluavat syödä/tappaa nämä pahaa aavistamattomat nuoret. Apua luvataan vasta aamuksi, joten alkaa selviytymistaistelu, josta täytyy selviytyä aamuun mennessä.

Tarinahan on itsessään aika yksinkertainen, mutta silti pidän siitä. Koko tarinan ajan on tiedossa tärkeä punainen lanka, joka yhdistää asioita (miten wendigot saivat alkunsa, kenelle oikeasti tapahtumapaikka kuuluu jne). Ja peliä pelatessa nämä asiat selviää pala palalta, riippuen miten paljon löydät vihjeitä pelin aikana. Vaikka tarina on simppeli, sen ympärille on saatu hyvä kokonaisuus kasattua, joka sai ainakin mut tutkimaan mahdollisimman monen paikan. Tarina on myös hyvin intensiivinen, että itselle tuli halu tietää koko ajan lisää, että mitä tapahtuu ja milloin tulee seuraava kohtalokas valinta eteen.
yhteiskuvaa hahmoista


HAHMOT

Pelissä päästään vuorollaan pelaamaan kahdeksalla eri hahmolla erilaisissa ympäristöissä (toki myös riippuen siitä, saatko pidettyä porukkaa hengissä). Hahmot ovat hyvin stereotyyppisiä jenkkileffoista tuttuja persoonallisuuksia, mutta juurikin se stereotyyppisyys tekee näistä hahmoista persoonallisia ja ainakin itse heistä suurimmasta osasta pidin.


Sam muodostui mun ykkössuosikkihahmoksi koko pelin aikana. Hayden Panettiere on Heroesin ansiosta ollu aina jostain syystä yks suosikkinaisnäyttelijäni ja tässä pelissä hän hoitaa törkeän hyvin sankaritar- Samin roolin. Sam on porukasta se, kenen kanssa kaikki tulevat toimeen. Hän ei halua kenellekään pahaa ja on luonteeltaan kiltti ja humoristinen. Tykkäsin hänestä pelin alussa heti ja pelin lopussa hän oli mun silmis koko poppoosta se suurin sankari. Mikäli hän selviää pelin lopussa tykkään, miten lopputekstikuulusteluvideoissa hän vannoo että voi hyvin, mutta hänestä näkee että hän on kaikkea muuta kuin kunnossa. Hän on tosi väsynyt ja epäuskoinen siitä, mitä on tapahtunu. Hän on mun silmissä tän pelin sankaritar, vaikka hän on lopussa aivan rikki ainakn henkisellä tasolla.


Josh on mun ihana hullu husbandoni! :'D Josh on joukosta se, joka prologin tapahtumien jälkeen haluaa koota koko porukan yhteen juhlistamaan hänen rakkaiden siskojensa muistoa, vaikka loppupeleissä hänellä on ihan muuta mielessään kuin juhliminen.
Ennen kuin aloin fanittamaan Rami Malekia, olin nähnyt pelistä klippejä ja olin tykästynyt Joshiin hahmona. Hän välitti ja rakasti siskojansa ja peliä pelatessa sen tulee huomaamaan. Silti hänellä on oma surullinen puolensa, joka osakseen selittyy hänen pahoilla mielenterveysongelmillaan. Josh on musta hahmona hyvin rakennettu, koska vaikka hänellä oli ongelmia, hän välitti siskoistaan ja halusi heidän kuolemalleen oikeutta, vaikka hänen tapansa käsitellä asiaa oli vähän oli mitä oli. Hänen psycho-tarinaosuutensa/temppunsa oli musta samaan aikaan epäreilu (puhun tästä myöhemmin), mutta samalla annoin rispektiä sen suhteen että jaksoi nähdä vaivaa kostonsa eteen niinkin paljon.


Chris on heti Joshin jälkeen toinen suosikkihahmoni! Pelin alussa olin ekana, että joo tää on tää perushauskanörttijäbä, joka ei ehkä oo kaikkien suosiossa, mutta hän ei siitä välitä. Chris on ihanan rento tyyppi, joka kuitenkin tiukan paikan tullen osaa toimia. Tavallaan tykkäsin, että pelin aikana hänestä ns. "kasvoi mies", koska esimerkiksi saatuaan kuulla wendigoista, hän oli silti valmis lähtemään pelastamaan Joshia ladolta, jonne Miken kanssa hänet jätti yksinään sidottina tolppaan kiinni. Chris on juuri sellainen tyyppi, joka ei jätä ystäväänsä pulaan mistään hinnasta. Hän on tosi ystävä ja selvästi välittää Joshista (ovathan he parhaita kavereita), vaikka toinen teki vääryyttä hänellekin ilman syytä. Toisin sanoen Chris on mies, jolla on sydän paikallaan.


Sanon nyt alkuun, että pelin alussa pidin Ashleytä ihan ok-tyyppinä. Ja tykkään hänestä ja Chrisistä yhdessä parina. Mutta pelin lopussa pidin Ashleytä aikamoisena hysteeriämmänä. Toki sekin johtuu siitä, miten valitset pelin kulkua. Ash oli kuitenkin niin hysteerinen hahmo jatkuvasti, että useimmiten se alkoi ärsyttämään minua. Tosin Ashleyn reaktiot oli kylläkin sellaiset, miten useat varmasti reagoisivat, jos joutuisivat samanlaiseen tilanteeseen. Silti Ashleystä tuli pelin loppuun mennes vähän meh-hahmo minulle. Hän vaikutti vähän sellaiselta, että "ihan sama miten muiden käy, kunhan minulle ei käy mitään". Silti tykkään hänestä ja Chrisistä yhdessä.


Jessicasta en pitänyt hahmona lainkaan koko pelin aikana. Jotenkin näen hänet pääsyyllisenä sille, miten Hannahia nöyryytettiin (no, se oli kylläkin hänen ideansa) ja miten kaksosille lopulta kävi. Hän on se perus jenkkileffojen tyttö, jonka kaikki miehet haluavat ja hän tietää sen. Kuten Jessican näyttelijäkin taisi sanoa yhdessä haasattelussa, Jess on ns. ilkeä tyttö. Ja sitä hän onkin. Jess on liikaa täynnä itseänsä, jota vaan en vo sietää ihmisissä. Sentään hän itsekin myöntää pelin aikana, että heidän ilkeä temppunsa Hannahia kohtaan oli ilkeää ja oli osasyy heidän katoamiseensa.


Mike oli alkuun hahmo, ketä en voinut sietää. Hän oli Jessin lisäks sellanen, jota pidin pääsyyllisenä sille, miten kaksosten kävi. Sellanen ilkeä jätkä, jolla kuitenkin naisia riittää. Kuitenkin pelin aikana hänestä tuli yks ehdoton suosikkihahmoni. Hän on Samin tavoin yksiä tän koko kahdeksikon rohkeimpia ja sankarillisempia hahmoja. Harva varmasti uskaltaisi lähteä perään, jos joku outo olio kaappaa tyttöystävän tai lähtee yksinään tutkimaan hylättyä mielisairaalaa tietämättä, mitä siellä on. Tääkin toki riipuu taas, miten pelaa Mikella. Hänestä voi tehdä sankarin tai täydellisen kusipään. Mike on silti pelin mieshahmoista ehdottomasti rohkein hahmo.


Emily on Jessican tavoin hahmo, jota en voi sietää. Hän on hyvin ilkeä ja sellainen perus bitch-hahmo, joka aukoo muille päätänsä eikä mieti kaikkea mitä suustaan päästää ulos. Tavallaan kuitenkin ymmärrän osaltaan, miksi Em on luonteeltan sellainen kuin on. Mun silmissä Jessica ja Emily oli parhaimmat ystävät, mutta kun ilmeisesti Mike jätti Emilyn Jessin takia, se on aiheuttanut selvästi katkeruutta ja närää kolmikon välille. Emilyllä on tavallaan syy olla katkera, mutta samalla hän purkaa sitä nykyiseen poikaystäväänsä Mattiin, joka useasti sai mut vaan inhoamaan Emilyä enemmän. Hänen näyttelijänsä kyllä hoitaa Emilyn esittämisen todella hyvin.


Matt oli koko pelin ajan mulle vähän harmaa hahmo. Ja harmaalla tarkoitan sitä, että häneen ei jotenkin päästy tutustumaan kunnolla pelin aikana. Mun silmissä hän on ylikiltti, joka on aivan tyttöystävänsä tossun alla. Hän on vitsikäs ja ajattelevainen, joka voi sit kans pelaajan valintojen mukaan muuttua kusipääksi tai pysyä kilttinä persoonana, joka on valmis tekemään mitä vain tyttöystävänsä eteen. Matt ei ole huono hahmo, mutta ei silmissäni tarpeeksi mielenkiintoinenkaan, mikä on sääli.


Hannah ja Beth ovat tärkeitä hahmoja pelin suhteen, vaikka kuolevatkin heti prologissa. He ovat Joshille hyvin rakkaita ja tulivat toimeen muiden pelin hahmojen kanssa. Mitä nyt koen sääliä Hannahia kohtaan, koska kaverit järjestivät hänelle ilkeän tempun, joka sit osaks johti hänen ja kaksoissiskonsa kuolemaan. Tykkäsin siitä, miten pelin aikana siskoista ja varsinkin Hannahista saatiin tietää lisää ja varsinkin siitä, mitä heille katoamisen jälkeen tapahtui. Tykkään näistä hahmoista, vaikka he jäivät luonteellisesti vähän pinnallisiksi.


PELAAMINEN

Se, miksi rakastan tätä peliä kaikista eniten monivalintapeleistä, joita olen pelannut, on se monipuolisuus mitä tämän pelin valinnat voivat aiheuttaa. Jokainen yksityiskohta pelissä vaikuttaa pelin ja tarinan kulkuun, parhaimmillaan vaikuttaa siihen selviytyykö joku  hahmo vai ei. Jokainen keskustelu vaikuttaa hahmojen suhteisiin toisiinsa ja jokainen kerätty esine tai sen keräämättömyys vaikuttaa peliin. Tavallaan tää peli sai mut ajattelemaan, että oma elämämmekin on yhtä "perhosefektiä". Jokainen tekemämme valinta ja keskustelu elämässämme voi vaikuttaa merkittävästi tulevaisuuteemme.
Itse pelattavuus pelissä ei ihan jokaisessa kohtaa ole mielestäni kovin hyvä. Jotkut toiminnot (esimerkiksi vipujen vääntö/painaminen tai esineiden kerääminen) on tosi hidasta hommaa ja tiukemmissa kohtauksissa se oli hermoja raastavaa. Ja tässäkin taas voisi sanoa sen, että pelissä jos aikailee tietyissä valinnoissa liian kauan, se voi olla pelattavalle hahmolle kohtalokas. Hahmot kuitenkin liikkuvat suhteellisen sulavasti silloin kun niillä saa pelata. Sitä ihmettelin alkuun, että miksi jossain tiukoissakin tilanteissa hahmoilla pystyi vain kävelemään nopeammin eikä juoksemaan.


Myöskin toteemien ja erilaisten vihjeiden etsiminen oli tosi kiva lisä pelissä. Ja yksikään löydetty vihje tai toteemi ei ole turha vaan pelaajalle avautuu yhä entistä enemmän tietoa siitä, mitä pelissä taustalla tapahtuu ja mistä wendigot ovat peräisin.
Eikä pidä unohdaa "Älä liiku"-kohtauksia, joissa et saa ohjaimesi kanssa yksinkertaisesti liikkua ollenkaan. Jos liikut, peli on monessa kohta menetetty tavalla tai toisella. Siitä oli  itse yllättynyt, että näitä kohtauksia oli todella vähän pelissä. Suurin osa jännittävimmistä "älä liiku"-kohtauksista oltiin survottu ihan pelin loppupuolelle, joka vähän harmitti. Itselle tuli fiilis muutamaankin otteeseen pelin alusa, että tähän kohtaan olisi voinut laittaa "Älä liiku!"-kohtauksen.
Myöskin pelin alussa tehtäviä istuntoja, joita tehtiin tohtori Hillin kanssa pystyi käymään läpi esimerkiksi omia pelkojansa ja tekemäsi valinnat sitten näkyivät pelissä tavalla tai toisella. Tämä oli tosi hyvä veto, koska se toi lisää sellasta ahistuksen/pelon tunnetta pelatessa. Taas kerran, valinnat vaikuttavat pelin kulkuun ja pelikokemukseen.


MUSIIKKI

Koska olen suuri musiikin ystävä ja musiikki on peleissäkin mulle tärkeä elementti, mitä tulee pelinautintoon, joten pakko sanoa pari sanaa pelin soundtrackista. Soundtrack on loistava, oon kuunnellut sen läpi jo tuhansia kertoja ja en vain kyllästy siihen. Until Dawnissa on loistavasti musiikissa kerrottu se, miltä kauhumaisen musiikin pitää kuulostaa. Ne saa niskakarvat pystyyn silloin kun peliä pelaat ja muutamassa kohtaan ne ovat tehneet tietyistä tilanteista pelissä ahdistavia pelata. Tämän pelin soundtrack kannattaa ehdottomasti kuunnella, vaikka peli ei itsessään kiinostaisi. Uskoisin, että varsinkin kauhumusiikin ystäville tämä musiikki uppoaa ja lujaa. Omat henkilökohtaiset suosikki kappaleeni ovat "The Shadow Of The Mountain (Main Theme)", "Final Confrotation" ja tietysti pelin laulukappale "O Death".


EPÄKOHDAT

Vaikka olen tässä paljon kehunut Until Dawnia, mulla on jäänyt silti muutama asia kaivamaan mieltä, josta haluan teille myös avautua:

Tietyissä kohdissa puhuttiin monikosta, vaikka kyseessä oli vain yksi hahmo. Hyvänä esimerkkinä voisin sano kohtauksen, jossa Mike ja Sam löytävät wendigometsästäjän ruumiin kaivosalueelta. Tämä taas riippuu sen suhteen, miten olet peliäsi pelannut, koska samaisesta paikasta löytyy lisää ruumiita jos pelin hahmot eivät ole selviytyneet syystä tai toisesta. Silti, jos wendigometsästäjä yksinään roikkuu katosta, Sam ja Mike järkyttyvät ruumista ja puhuvat että ruumiita olisi enemmän, vaikka niitä on yksi. Tämä hämmensi minua, koska eikö muka aika riittänyt tekemään versiota, jossa järkytytään vain yhtä ruumista?
Toinen hyvä esimerkki on kun Matt ja Emily ovat hakemassa apua radiopuhelimella korkealta tornista. Tässäkin taas riippuu pelaajan valinnat, että selviytyykö Matt tornille asti vai ei. Mikäli ei, on luonnollista, että kun wendigot ovat Emilyn perässä hän huutaa hysteerisenä että "se tulee perääni". Mutta mikäli Matt on selviytynyt Emilyn kanssa tornille, Emily hystersoi edelleen että se jokin on hänen perässään. Tosin tässäkin voi olla se, että Emily miettii vain omaa turvallisuuttansa, mutta silti pisti minulla silmään.

Se minua myös hieman hämmensi, että pelin aikana kun hahmot olivat erillään, he eivät miettineet että etsittäisiin koko porukka kasaan. Ja jos joku hahmo kuoli, sen poissaoloa ei ihmetelty millään muotoa (tosin sit mahdolliset kuolleet tulivat vastaan Mikelle ja Samille kaivoksilla). Muutoinkin ihmettelin, kun hahmoilla oli kännykät, yhdessäkään kohtauksessa pelissä he eivät yrittäneet ottaa toisiinsa yhteyttä tai edes kokeilla, onko koko alueella kenttää kun kaikki alkoi mennä päin seiniä. Kännykkään käytettiin ainoastaan taskulampun käyttöön. Siksi ihmetytti, ettei niitä hyväksikäytetty muutoin.

Joshin kosto oli musta tosi epäreilu Chrisiä ja Samia kohtaan. Muistan kun prologissa Sam yritti estää koko Hannahin nöyryytyksen tapahtumisen ja Chris ei ollut osallisena, koska oli alkoholin takia sammuneena keittiössä Joshin kanssa. Miksi Josh sitten kosti näille kahdelle kaikista pahiten koko tapatunutta? Mietin, että käy ilmi, ettei Josh ollut aikoihin ottanut lääkkeitänsä ja oli melkeinpä hulluuden partaalla siskojensa kuoleman takia että ehkä hän ei enää muistaut/halunnut ajatella, ketkä olivat oikeat syylliset. Hänelle riitti se, että muut saisivat kokea samaa pelkoa ja nöyryytystä kuin hänen siskonsa. Siltikin tämä oli musta tosi epäreilu veto Chrisiä ja Samia kohtaan. Jos joku ystäväni tekisi mulle samalla tavalla, pystyisikö sellaista antamaan anteeksi? Pystyisitkö sinä?

Se, mikä myöskin harmitti peliä pelatessa oli se, että kaikilla hahmoilla ei päässyt pelaamaan tasavertaisesti. Esimerkiksi Joshilla päästiin pelaamaan ainoastaan kerran pelin lopussa. Myöskin Jess ja Matt jäivät aika vähälle pelattaviksi hahmoiksi. En tiedä onko tälle koskaan annettu mitään perustetta, mutta olisi ollut kiva päästä pelaamaan enemmän jokaisella pelihahmolla tasavertaisen verran. Olisi ollut mielenkiintoista päästä pelaamaan Joshilla enemmän ja vaikka päättää hänen roolissaan mitä pelottelujuttuja saisi tehtyä muille heidän päänsä menoksi. Tosin tässä vaiheessa olisi varmaan selvinnyt, kuka psycho oikeasti on.


ENSIMMÄINEN PELIKERTANI

Kun aloin pelaamaan ensimmäisen kerran tätä peliä, tiesin mikä oli pääjuttu koko pelissä ja kuka psycho oikeasti oli. Pieniä pätkiä olin peleistä nähnyt sieltä täältä, mutta en koskaan ollut ottanut selvää, mitkä valinnat tai tekemiset aiheuttavat mitäkin tapatumia. Eli tavallaan vedin peliä ainakin puoliksi sokeana.
Koska en ollu aiemmin pelannut kauhupeliä, tämän pelin pelaaminen oli mulle syksyn synkkinä iltoina tosi jännää pelattavaa yksin. Säikyin jokaista pientä rasahdusta ja ääntä, mitä peli eteeni heitti ja voin vaan kuvitella miten kivaa naapureilla on ollut huutoani kuunnella :'D

Ensimmäisellä pelikerrallani sain puolet porukasta selviämään aamuun mennessä. Minulta selviytyivät Mike, Ashley, Chris ja Sam. Tässäkin tilanteessa sain Miken ja Samin selviytymään sillä verukkeella että jännittävässä finaalikohtauksessa, jossa puskettiin älä liiku-kohtauksia, pidin ohjainta tasaisella pinnalla ja jännityksen takia pidättelin hengitystä tiukan paikan tullen.

Sitten taasen minulla eivät selvinneet Jessica, Mike, Emily ja Josh. Jessica kuoli mulla siksi, että kompuroin täysin Mikella quick time- kohtauksessa. En ole ikinä ollut hyvä siinä, että pitää sekunneissa painaa jotain tiettyä nappia, joten tämä peli oli haastava senkin suhteen. Vedin Mikella hommat niin överiksi että totta kai Jessica löytyi sitten kuolleena. Seuraavaksi minulta kuoli Matt, jonka kanssa yritin viimeisiin asti tornin sortuessa auttaa Emilyä. Kun tämä ei onnistunut ja minulla ei ollut mitään asetta millä Matt olisi voinut puolustautua, wendigo tapatti hänet, nostamalla suureen koukkuun kuolemaan. Emily kuoli kaivoksiin wendigoa paetessa, kun en tajunnut olla tarpeeksi nopea hissin vipua vetäessä. Wendigo sai Emilyn kiinni ja tappoi hänet siihen paikkaan. Josh kuoli pelin lopussa kaivoksilla Hahhah- wendigon murkatessa hänen päänsä (tämä olisi ollut estettävissä, jos olisin Samillä löytänyt vihjeen, josta kävi ilmi, että Hannahista tuli wendigo).

Eka pelikertani Until Dawnin suhteen oli siis hyvin jännittävä, osittain ahdistava, mutta samalla nautin siitä. Tässä pelissä oli monta puolta mistä tykkäsin, vaikka kritisoitavaa löytyi myös. Silti uskallan väittää, että Until Dawn on yksiä parhaimpia pelejä, joita olen koskaan pelannut.


Oletko itse pelannut Until Dawnia tai katsonut Youtubesta/striimistä kun sitä on pelattu Mitä mieltä olet pelistä?

Kaikki peliin liittyvät kuvat ovat pelin omalta Wikipedia-sivulta löydettyjä! / All the images about Until Dawn are from game's own Wikipedia sites! Linkki/Link
Piirrokset/Drawings © Herainia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti