lauantai 18. huhtikuuta 2015

Eskapismi











Muumit ©  Tove Jansson
Thranduil ©  J.R.R. Tolkien
Piirros & sarjakuva © Hérainia

16 kommenttia:

  1. Mä kans tunnistan tosta itteni. Todellisuutta pakoilen just lähtemällä esim ulos musiikit vähän liian lujalla ja oon ihan omissa maailmoissani. Siitä saan yleensä inspiraatioo piirustuksii ja kirjotuksiin, eli en nää pahana juttuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että on sielunkumppaneita tämän suhteen! Se kyl jotenkin tuntuu puhdistavan kans ajatuksia, kun ulos lähtiessään voi olla vaan omissa oloissaan musat korvilla. Ja nimenomaan se inspiraation saaminen siinä on juurikin parasta! :)

      Poista
  2. Mie oon joo todellinen eskapisti, oon ollu aina. Pienenä mä vietin hyvin paljon aikaa itsekseni ja jo silloin saatoin kadota musiikin kautta omiin maailmoihini. Mä ihan koen TARVITSEVANI sen hetken päivässä, jolloin voin maata sängyllä, kuunnella musiikkia ja upota siihen mielen sisäiseen maailmaan. Lenkillä teen sitä toki myös. Kiva et teit päivityksen tästä, mie olen pitkään ajatellut tekeväni kyseisestä aiheesta myös pohdiskelevan sarjiksen. Koska noh, henkilökohtasesti tää on mulle hyvin iso osa miun elämää. :') Kiva kuulla että muitakin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samoilla linjoilla sun kanssa! Tunnun tulevani hulluksi, jos en saa ees pienen hetken päivästä ihan vaan olla omissa ajatuksissani. Se vaan on jotain, mitä tarvitsee, jotta saa mahdollisia mieltä stressaavia ajatuksia pois hetkeksi mielestä häiritsemästä ja samalla saa sitä inspistä uusiin töihin.
      Ja tee ihmeessä! Olisi kiva nähdä tästä aiheesta myös muiden piirtämänä! Jos vaan innostusta riittää, niin anna palaa vaan! >:3

      Poista
  3. Mä pakenen yleensä myös taiteeseen, peleihin tai uniin tätä kylmää ja kalseaa maailmaa. Kunpa vaan voisin hyödyntää tuota myös niihin tilanteisiin, kun paniikki alkaa puskemaan niskaan ja ahdistus vyöryää mustana massana yli. Silloin ei pysy ajatukset senkään vertaa koossa ja olen vain hädissäni ja levoton, enkä, pysty rauhoittumaan. Sikäli siis olisi hienoa, että voisi vain mielessään paeta sinne omaan turvalliseen maailmaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyl inhaa, kun oikeesti se ahdistus kasvaa liian isoksi ettei se oma mielikuvitusmaailma sitten enää autakaan :/ Se on varmasti pelottavaa kun käy noin. Varmasti tuntuu siltä, ettei kykene hallitsemaan sitä tilannetta, vaikka kuinka haluaisi.
      Yritän rohkaista sua yrittää keksii keinoja tuon taltuttamiseksi! Mulle saa tulla aina juttelemaan kun tuntuu siltä :)

      Poista
  4. Nuorempana olin kovakin tyttö eksymään ajatusmaailmoihini, ala-aste aikoihin minä mieluummin pakenin omiin mielikuvitusmaailmoihin koska mielestäni muiden tyttöjen pusuhipat ja muut leikit eivät olleet kivoja enkä siksi halunnut niiden leikkeihin mukaan, kotioloissa keksin mielikuvitusystävät kun pakenin yksinäisyyttä ja isän alkoholismia. Tilanne toki muuttui kun sain ensimmäisen oikean kaverini jonka kanssa kehittää yhteistä hullunkurista mielikuvitusmaailmaa, jota myö sitten suollettiin yhteisten sarjakuvien kautta ulos. Mutta nyt vanhemiten tuo eristäytyminen, todellisuudesta irtautuminen, on jäänyt pois kokonaan. Suoraan sanottuna olen antanut itselleni luvan olla itsekäs ja ajatella omaa hyvinvointiani sen sijaan että murehtisin muiden onnettomuutta. Menisihän se tekopyhäksi harmitella yhtä harmia ja jättää unholaan muut murheet. Anyways pysyäkseni aiheessa, en eksyile pois todellisuudesta koska pyrin etsimään ongelmakohdat päässäni ja ratkaisemaan oman elämäni probleemat. Miinuksena toki voinen mainita että minulla ei ole minkäänlaista mielikuvitusta verraten siihen mitä se joskus on ollut. Tosin siihen saattaa vaikuttaa myös se että matkan varrella on paristikin iskenyt depis, jota on ollut hirveän hankala myöntää, ja se että ei jaksa edes leikitellä ajatuksilla on syönyt aika paljon luonnetta siitä mitä se on joskus ollut.
    Uh oh. Romaani sori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät kommentit on juurikin kivoja, joten älä yhtään pyytele anteeksi! Sitä paitsi kiva kuulla hieman toisenlaista näkökulmaa tähän asiaan myös! :) Olen avoin kaikenlaisille mielipiteille ja sinä vielä perustelitkin sen niin hyvin.
      Sullakin ollu lapsuudessa omat syysi, miksi olet tällaiseen mielikuvitusmaailmaan eksynyt ja hienoa, että se on kuitenkin aiheuttanut hyviä asioita sun elämässäs. Ja varsinkin, kun sitä pystyi sitten jakamaan kaverin kanssa.
      Mielipiteesi on todella osuva kyllä myös! Vaikka en itse ajattele ihan samalla tavalla kuin sinä, niin arvostan sitä että oot rehellinen mielipiteesi kanssa. Ja se, että osaat kohdata ne realiteetit ja haluat niihin löytää vastaukset on minusta hyvä ja rohkea asia! :)
      Kiitos itsellesi toisenlaisen näkökulman tuomisesta esille!

      Poista
  5. Varmaan useimmat luovat ihmisevät ovat jonkin tason eskapisteja, ja mielestäni sellainen on tietyllä tapaa ihan terveellistä. Sillä voi kuitenkin tuoda hyvää oloa ja helpotusta itselleen, kun tosiaan nykymaailma tuntuu olevan vaan täynnä negatiivisuutta ja masentavaa roskaa. Itsekin koen olevani jonkin tason eskapisti... Lapsena ja teiniaikoina loin omia maailmoja ja syvennyin musiikkiin ja videopeleihin paetakseni yksinäisyyttä. Koen, että siitä on ollut paljon apua mm. tarinankirjoituskykyjen kehittämisessä.

    Nykyään harrastan edelleen eskapismia, mutta hiukan eri tavalla. Mietin yleensä ikuisuusprojektieni juonenkulkuja ja koetan rakentaa niistä jonkinlaista fiksua kokonaisuutta, jota voisi joskus käyttää tulevissa projekteissa. Jos on huono fiilis, niin yleensä tosi räikeän, kova-äänisen ja väkivaltaisen pelin pelaaminen auttaa asiassa :D. Mutta tosiaan, eskapismi on ihan hyvä asia, kunhan osaa pitää fantasian ja todellisuuden erillään. Oon tuntenut ihmisiäkin, joilla tuo raja tuntuu hälvenevän tosi pahasti, ja se alkaa olla oikeesti tosi pelottavaa.

    Hyvä blogipostaus! Tää on mielenkiintoinen aihe, ja on mukava kuulla muidenkin ihmisten mietteitä näistä asioista. Jatka vaan samaan tahtiin ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyl tuokin! Jokaisessa taiteilijassa (oli sitten kyseessä muusikko, piirtäjä, maalaajaa, runoilija jne) asuu pieni eskapisti, josta ammentaa inspiraatiotansa enemmän tai vähemmän. Se tosiaan tuottaa sitä tietynlaista hyvää oloa ja helpotusta elämään. Ja se auttaa keksimään tosiaan uusia tarinoita ja ideoita tai sitten parannusehdotuksia ja valmiisiin ideoihin.
      Oon kyl täysin samaa mieltä sun kanssas, että eskapismi on hyvä asia, kunhan osaa pitää sen fantasian ja realistisuuden erossa toisissaan. Sit ollaakin vaarallisilla vesillä, kun ei enää itse huomaa kumpi on kumpi. Ja se on pelottavaa, kyllä X_X
      Ja kiitos! Kiva kuulla, että aihe oli mielenkiintoinen! :)

      Poista
  6. Täälläkin yksi eskapismiin turvautuva ilmottautuu! Ihan pienestä pitäen hain turvaa kirjoista ja ala-asteella vietin kirjaimellisesti jokaisen vapaan hetken kirjan parissa, jotta en ajattelisi koulukiusaamista ja muuta siihen ikään kuuluneita ikäviä asioita. Nykyään tarvitsen eskapismia illasta ja haenkin sitä yleensä elokuvista. Minulla on vaan tosi tarkka leffamaku ja tarvitsen juuri tietynlaisen leffan juuri tietynlaiseen hetkeen, jotta voin heittäytyä siihen täysin mukaan ja irrottautua hetkeksi todellisuudesta. Eskapismi on tiettyinä hetkinä todella ihanaa ja sopivina annoksina terveellistä. Niitäkin tapauksia on tosin tiedossa, joissa henkilö on hukkunut täysin eskapismin maailmoihin. Jos eskapismiin turvautuu liikaa, niin se voi olla myös todella haitallista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Lisää eskapisteja! >:3
      Ikävä kuulla, että sullakin on koulukiusaamisena olon taustaa (itselläkin meinaan sitä on jonkin verran). Eskapismi tosiaan on mahdollistanut jo lapsena monella sen pakoreitin pahasta olosta, oli se keino sitten mikä tahansa.
      Mul on vähän kans leffojen suhteen sama! Pitää olla tietynlainen fiilis ja sit pitää löytää siihen fiilikseen sopiva leffa vielä. Vaikka itse oon iso leffafriikki niin välil tulee niit tilanteita ettei keksi mitään katottavaa, kun ei meinaa löytää sitä tiettyyn fiilikseen soveltuvaa elokuvaa.
      Ja oon sunkin kans samoilla linjoilla ton eskapismin nurjan puolen suhteen. Vaikka sen maailmaan on kiva mennä, sieltä on osattava tulla pois myös välillä, ettei pää mene ihan sekaisin.

      Poista
  7. Eskapisti se oon minäki, oon aina ollu. Esim. harrastan ihan samaa et kuuntelen musiikkia jos lähen johki kävellen ja haaveilen paljon erilaisista asioista, kuten millainen elämäni olisi jos nyttäisin juurikin sellaiselta kuin olen aina haaveillut yms. et tuokin ilmenee musiikissa, peleissä, leffoissa, lukemisella ja monilla muilla tavoilla niin että jopa ulkopuolinen huomaa sen helposti :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Lisää eskapistejä! >:3 Mul on kans sama että haaveilen kaikkien musan, leffojen, sarjisten ja vaikka minkä kautta siinä omassa maailmassani kunhan saan olla rauhassa. Ja se maailma ei välttämättä ole se yksi ja ainoa, vaan niit voi olla useita. Onpahan varaa valita että mistä haaveilee, fiiliksen mukaan :'D

      Poista
  8. Hieno postaus!
    Ite oon helpottanut oloani piirtämällä, kuuntelemalla musiikkia tai pelaamalla. Lapsena mun oli tapana jäädä vain haaveilemaan tulevaisuudesta ja unelmista, mitä haluisin toteuttaa. Sitä keinoa käytän nykyäänkin. Yks, joka toimii kans on lähteä taidenäyttelyyn katsomaan mitä toinen taiteilija on saanut aikaan. Siinä jää pois omat ongelmat ja tavallaan astua toisen henkilön kenkiin ja miettiä hänen omia ajatuksiaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Toi taidenäyttelijuttu on kyl totta kans! Itse en niis hirveesti pyöri mut joskus kun on tullu mentyä on huomannut miten mielenkiintosta on ollu nähdä jonkun toisen mielikuvitusta/maailmaa. Ja niistä saa parhaillaan uusia näkemyksiä itselleenkin samalla :)

      Poista